Minulla oli lapsena ihana pehmolelu. Se oli keltainen ja joustofroteesta tehty. Sillä oli pömpöttävä maha ja hassu napa. Sisällä siinä oli pehmusteena superlonia. Sanoin sitä Napataataksi. Taatalle kävi huonosti kun pikkuveli otti sen päiväkotiin mukaan jossa siltä revittiin napa irti. Sen koommin en sitä nähnyt, mutta Napataatta on jäänyt vahvasti mieleeni. Yhtään kuvaa siitä ei taida olla ja tämä yritelmäni luoda uudelleen Napataatta perustuu vain muistikuviini. Nyt lapset saavat samanlaisen. Saavat itse keksiä sille nimen ja tykästyä siihen tai olla tykkäämättä. Kuinka vain.
Joustofroteeta en löytänyt mutta Eurokankaasta tämmöisen palan kangasta joka on väriltänsä oikea. En oikein tiedä mitä kangasta tämä edes on. Kangas on paksua ja hieman joustavaa ja takapuolella siinä on nukka.













